Kuudentetta kertaa isäksi. Joka kerta se iskee nimittäin rimakauhu. Se tulee noin kuukautta ennen laskettua aikaa. Onko pakko eiks tätä voisi vielä perua. Onko minusta isäksi kysyy mies , jolla on jo ennestään viisi lasta. Mutta kuitenkin osaako sitä olla sellainen isä jollainen toivoo lapsillansa olevan. Hermoja kiristää tulee tiuskittua vaimolle ja lapsille. Joo tiedän eihän se mitään auta onhan se kuudes sieltä joka tapauksessa tulossa hermoilin tai en. Eikä hermoilu ainakaan auta puolisoa yhtään päinvastoin. Itseasiassa helpollahan me miehet päästään ei lihomista , turvotusta , pahaa oloa tai raskauden aikaista gluteinitonta ruokaa. Varmaan jos olisi itse pitänyt synnyttää niin olisi jäänyt siihen yhteen. Olen ollut mukana kaikissa synnytyksissä ja pakko myöntää kyllä se työstä käy. Taitaisi jäädä monelta mieheltä tekemättä kyseinen suoritus. Onneksi meni kaikki hyvin ja siinä se oli kuudes oma lapsi. Tyttöhän se oli ja neljäs sellainen. Hävisivät pojat 2-4 tämän matsin. No eihän se akkavalta pahasta ole, onhan siihen totuttu ja taitaa se olla niin, että akka valta se taitaa jyrätä jo yhdelläkin akalla. Hieno tytön tylleröhän se sieltä tuli ja kuulemma näköinenkin ettei tarvitse miettiä, että kenenkös lapsia on. Hauskintahan tässä koko isäksi tulemisessa on se, että tekivät tuon sterilisaatioleikkauksen muutama vuosi sitten. Nyt loppui lasten tulo minun osalta tähän maailmaan. Suorittakoon muut lisääntymisen ja maan täyttämisen. Vaan ei loppunut kun kuulemma on tuo onnistumisprosentti 99,96 näissä leikkauksissa eli neljä kappaletta kymmenestätuhannesta ei onnistu toivotulla tavalla. Olisi vaikka ennemmin onnistanut lotossa. Vaikka ei sillä enhän minä pois antaisi tuota nyyttiä enää mistään hinnasta. Hirvittää se kuitenkin se isänä olo ainaskin hiukan.